Kaavamalli

Asemakaavan määräykset kohdistuvat käytännössä alueisiin, viivoihin/rajoihin ja kohteisiin, ja sitä kautta niiden ohjausvaikutuksen kääntäminen paikkaan sidotuksi tietokannaksi on mahdollista. Koska asemakaava tietokokonaisuutena liittyy kiinteistötietoon (kiinteistötunnukset, rajat) ja rakennuksiin (pysyvä rakennustunnus), on luonnollista ajatella, että asemakaavan tietosisältö kiinnittyy rakenteellisesti näihin tietoihin. Kuvassa on esitetty malli tietojen liittymisestä toisiinsa. Menetelmää on kuvattu tarkemmmin sivulla Kaavatiedon rakenne.

Sijaintialue

Sijaintialue määritellään kylän, asemakaava-alueella kunnanosan, tai muun sellaisen alueen numerolla.
Kukin Suomen kunta on jaettu sijaintialueisiin (maarekisterikyliin).

Asemakaavan korttelinumero (Ryhmäosa)

Asemakaavoitetut korttelit saavat asemakaavan laatimisvaiheessa juoksevan korttelinumeroinnin. Kortteli rajautuu katu-, liikenne- tai puistoalueisiin. Korttelialue voi muodostua useasta pääkäyttötarkoitusalueesta.

Asemakaava-alue

Kunta antaa kullekin asemakaava-alueelle kaavan laatimisen yhteydessä nimen ja numeron.
Lainvoiman saavia kaava-asiakirjoja ovat kaavakartta ja sekä kaavamerkinnät ja -määräykset, jotka ovat kaavakohtaisia.
Nämä päivittyvät ajantasa-asemakaavaan, joten niiden osalta asemakaava-alueen rajauksella ei ole merkitystä.
Lisäksi kaavaan liitetään lisätietona ei-lainvoimaisia asiakirjoja: kaavaselostus vaikutusten arviointeineen ja mahdolliset erikoisselvitykset.
Vaikutusten arviointi ja selvitykset ovat kaavahankekohtaisia, minkä vuoksi asemakaava-alue tarvitaan suunnittelun historiatietona.
MIETINTÄÄN: voitaisiinko vaikutusten arviointi liittää paikkatietona ajantasakaavaan kaavan laatimisen työtapaa muuttamalla, jolloin asemakaava-alueen rajauksesta voitaisiin historiatietona luopua?
HUOM: viiva on 3 m kaava-alueen ulkopuolella, joten siitä ei voida suoraan lukea asemakaava-alueen geometriaa. 3m etäisyys sisällytettävä kuvaustapaan eikä suoraan polylinen geometriaan.

Asemakaavan korttelialuemerkinnät

Asemakaavan kortteli jakautuu pääkäyttötarkoituksen mukaan korttelialueisiin.
Pääkäyttötarkoitusluokkia (kaavamerkinnän ensimmäinen kirjain) täsmentävät kaavakohtaiset kaavamerkinnän lisämääreet (esim asuinkerrostalojen korttelialue AK) sekä kuntakohtaiset indeksinumerot.
Kaavamerkintää voidaan täydentää useita korttelialueita koskevalla lisämääreellä (esim pohjavesialue AK/pv).
Kaavamerkintään voidaan liittää lisämääräyksiä kaava- tai kuntakohtaisesti määrätyllä indeksinumerolla (esim. AK-5).
MIETINTÄÄN: lisämääreet ja -määräykset voisi erottaa tietokantarakenteessa pääkäyttötarkoituksesta korttelikohtaiseksi lisätiedoksi.
MIETINTÄÄN: puistorakenteiden perustamisluokitus on puutteellinen tällaiseen tarkasteluun.
MIETINTÄÄN: onko mielekästä tapaa erottaa eri katuluokat toisistaan? Nykyisin asemakaavassa ei määrätä katuluokkia, lieneekö tarpeen.
HUOM: ovatko eri katuluokkien perustamistavat riittävän lähellä toisiaan, että niiden perustamiskustannukset voidaan olettaa samaksi?

Asemakaavan osa-aluemerkinnät

Osa-aluemerkinnät ovat korttelialueen sisäisiä alue-, viiva- tai kohdemerkintöjä.
Aluemerkinnät voivat olla rajaukseltaan määrääviä tai ohjeellisia. MAKUDIGI-tarkoitukseen oletetaan kaikki alueet sitoviksi, ja niistä hyödynnetään pinta-alageometriaa.