Tampere

Ojala

Tampereen pilottialueena on Ojalan kaavarungon alue (Kuva 1 ja 2). Alue käsittää Ojalan osayleiskaavan keskeisen asuntoalueen. Pilottialueen pinta-ala on noin 220 ha. Alue on nykytilassaan metsää, ainoastaan Ojalankylän alue on ennestään rakentunut. Metsä-autotie kulkee alueen läpi Kangasalan asemalle. Alueella on hyvin vaihtelevat maaston muodot ja jyrkkiä kalliojyrkänteitä sekä suoalueita.

Kuva 1. Ilmakuva Ojalan pilottialueesta. 

Kuva 2. Ojalan kaavarunko

Rakennettavuus

Ojalan alueelta oli käytettävissä 248 pohjatutkimusta. Pohjatutkimuspistetiheys alueella oli 1 piste/ha, eli pieni muihin pilottialueisiin nähden. Tosin alueen maaperä on erilaista, kuin pääkaupunkiseudulle sijoittuvilla pilottialueilla. Ojalan alueella varsinaisia savikkoja ei esiinny vaan pehmeiköt ovat pää­sääntöisesti kalliopainanteisiin syntyneitä turvesoita. Turvekerroksen pohjalla on paikoin lieju­sta savea noin kahden metrin paksuudelta kovan pohjan päällä. Ojalan alueella ei kairausten eikä maaperä­kartan perusteella ole vanhoja täyttömaita.

Alueen rakentamista vaikeuttavat tekijät ovat siis lähinnä suot, joilla turpeen paksuus on suurimmillaan jopa 9 m.

Kuva 3. Ojalan pilottialueen rakennettavuus

Rakennettavuuskartan laadinta

Suoalueilla tehdyt kairaukset paljastivat paikoin jopa 9 m paksun turvekerrostuman. Alueella sijaitsevalla savikolla savi on paksuimmillaan noin 2 m ja sen päällä on paikoin n. 0,5-1,5 m turvetta.

Ojalan alueella pohjatutkimusten pistetiheys oli sen verran pieni, että se vaikutti interpolointi­tulokseen pienentämällä maalajisyvyyksiä jonkin verran. Esimerkiksi 18 m kapeaan pehmeikkö­alueeseen tehty ainoa kairauspiste sai interpoloinnissa saven syvyysarvoksi 1,73 m kun lähtödatan mukaan saven syvyys oli 2 m (kuva 4). Mitä enemmän kairauspisteitä alueella on ja mitä kauempana pehmeikön reunaviivat sijaitsevat, sitä pienempi interpoloinnissa esiintyvä virhe on. Niinpä kyseinen vääristymä tuotti ongelmia vain Ojalan pilottialueella, jossa pistetiheys on pieni ja pehmeiköt kapeita.

Kuva 4. Interpolointi vääristää hieman savikerroksen syvyyttä alkuperäisestä aineistosta. Kuvan pohjoisimman tutkimuspisteen kohdalla saven syvyys on 2 m, mutta interpolointi madalsi syvyyden 1,73 metriin. Eteläisemmällä tutkimuspisteellä saven syvyys on alkuperäisin kairauksen mukaan 3,11 m, mutta interpolointi antoi kairauksen kohdalle arvon 2,71 m.

Interpolointivääristymän takia Ojalan pilottialueella testattiin myös kolmiopintojen käyttöä pehmeikköjen paksuuden laskennan yhteydessä (kuva 5). Testin tuloksena todettiin, että harva pisteverkko aiheuttaa ongelmia niin ikään kolmioinnissakin.

Kuva 5. Turvekerroksen paksuuden esittäminen Ojalan alueella A) kolmioimalla B) interpoloimalla. Kolmiointi tarvitsisi avukseen tulkittuja apuviivoja (breakline), joiden avulla turvealtaan pohjan muotoa voitaisiin ohjata.

Ojalan pilottialueen mallinnusongelmat osoittavat, että harvalla pistetiheydellä tehdyt pehmeikkö­mallit tarvitsevat tulkittuja apupisteitä tai –viivoja parhaan mahdollisen lopputuloksen saavutta­miseksi. Kohteellisen tulkinnan määrän lisääminen tekee työstä hitaampaa, eikä automaattisen prosessoinnin tavoite pääse näin ollen toteutumaan.