Rakennettavuuden esittäminen

Geologian tutkimuskeskus on laatinut rasteripohjaisia rakennettavuuskarttoja jo yli vuosikymmenen ajan. Rasterimuotoon tehdyn rakennettavuuskartan etu kolmioverkkopohjaiseen rakennettavuus­malliin nähden on sen helppolukuisuus 2D-esityksenä sekä mahdollisuus monenlaisiin laskennallisiin operaatioihin. Maalajirajapintoja kuvaavat kolmio­verkot toimivat puolestaan paremmin 3D-ympäristössä.

Rasteripohjaisuus antaa myös epäsäännöllistä kolmioverkkoa paremman mahdollisuuden kustannusten laskemiselle. Rasterissa on tietty säännöllinen solukoko, (MAKU-digi-hankkeessa 2 x 2 m). Rasteri on näin ollen helppo muuttaa säännölliseksi pisteverkoksi, johon voidaan liittää suuri määrä attribuuttitietoa ja edelleen laskea tilastollisia tunnuslukuja sulkeutuvalle alueelle esim. kaavakohteelle. Laskettujen tilastollisten tunnuslukujen avulla voidaan antaa alkuvaiheen hinta-arvio esi- ja pohja­rakentamis­kustannuksille. Hinta-arvio tarkentuu, kun päätös käytettävästä esi- ja pohjarakentamisen menetelmästä lyödään lukkoon.

Rakennettavuusluokat määriteltiin neljän eri rasteritason perusteella. Laskennassa käytetyt rasteritasot ovat:

  • saven ja siltin paksuus
  • liejun ja turpeen paksuus
  • luokiteltu maalajitaso
  • rinnekaltevuus

Pehmeikköalueet

Savi, siltti, lieju ja turvealueiden rajat määriteltiin maaperäkartan kuviorajojen mukaan. Samalla pystyttiin tarkastamaan rajojen paikkansapitävyys kairausten suhteen. Mikäli pohjatutkimukset antavat uutta tietoa maalajikuvion muodosta voidaan kuviorajaa editoida.

Kuva 1. Tampereen Ojalan alueen savimaalajikuvioon tehty lisäys (vaalea sininen). Painokairauksen perusteella saven syvyys on lisätyn alueen keskellä 2 m.

Savi- ja silttikerrostumien alapinnat poimittiin pohjatutkimuksista automaattisesti käyttäen joko kairaajan havaintoa tai kairaajan havainnon puuttuessa seuraavia parametreja:

  • Savi – Painokairaus puolikierros < 20
  • Savi – HP-kairaus puristuspaine 0,70
  • Siltti – Painokairaus puolikierros < 40

Turve- ja liejualueiden syvyydet poimittiin vain kairaajan havainnoista. Kerättyjen tietojen perusteella pehmeikköalueet interpoloitiin rasteriksi ArcGIS:in topo to raster-algoritmilla.

Luokiteltu maalajitaso

Kitkamaat, kallioalueet, vesistöt ja täyttömaat saatiin uudelleen luokittelemalla maaperäkartan maalajitaso. Täyttömaiden sijaintitietoja poimittiin maaperäkartan lisäksi sekä kairauksista että korkeusmallista. Kairauksista poimituille täyttömaille voitiin laskea myös täytön syvyys.  Täytön syvyys interpoloitiin ArcGIS:in topo to grid-algoritmilla. Vantaan pilottialue oli otollinen kohde täyttömaiden syvyyden laskentaan.

Rinnekaltevuus

Rinnekaltevuus laskettiin Maanmittauslaitoksen 2 x 2 m korkeusmallista ArcGIS:n valmiilla slope-algorimilla. Algoritmi huomioi kaltevuuden laskennassa korkeusmallin jokaisen solun vieressä olevan 8 naapurisolun z-arvon.

Rakennettavuustaso

Yllä kuvattujen neljän rasteritason perusteella laskettiin kullekin pilottialueelle yksi rakennettavuutta esittävä taso, joka luokiteltiin Tulokset – Rakennettavuusluokittelu -otsakkeen alla annettujen luokkien mukaan. Rakennettavuusluokkia kuvaavat tasot on esitetty otsakkeen Pilottialueet alla kunkin pilottikohteen alueelta. Hilamalli muodostettiin poimimalla eri rasteritasoilla olevat tiedot alueen peittävään 2×2 m pisteverkkoon attribuuttitiedoiksi.